Miten pieni ihminen voi olla?

Näin pieni ko minun teksti on nytten? Hei, mie tiän kyllä mitä stressi on. Mulla on maanantaina koe ja musiikkiharkat. Ne menee päällekäin. Sitte mulla olis 2 tekstiä kirjotettavaksi kouhlun. Toinen menee ylitorniolaisile ja se on puhe. Toinen on fysiikan raportti joka määrää 1/3-osan meän kurssinumerosta. Sitte olis käsikirjotus, mutta ihan sama. (:

Voi vittu ko mie en osaa pitää tätä päätäni kiini. Mie huomaan avanneeni suun, ennen ko sieltä vyöriiki jo sanoja. Varsinki sanat:

"Mie luppaan."
"Mie tiän."
"Mie ymmärrän."
"Älä sure, kaikki järjestyy."

Mie en vain sille voi mithän. Vittu ko se tulee jostain selkärangasta. Ko mulle on opetettu, että ko yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Miettikää asiaa. Joskus on vain helpointa sulkea se kipein ovi. Mieki suljin sen. Jonain päivänä mie avaan sen. Mie olen luvanu itele, että sitte ko mie täytän 18 vuotta, mie kysyn. Mie kysyn sen, mitä kukhan muu ei uskaltanu kysyä.

Muistattako tet jotku, mitä minun piti kysyä? Joku teistä kysy: "Miksi vasta silloin?" Koska joistaki asioista on vaikea puhua.

Muistuttakaa minua sitte ko mie kuolen, että mie etin sen kusipää jätkän helvetissä kässiini ja tapan sen uuesti.

Eräs sanoi minulle, että on yllättävän helppoa unohtaa. Kuinka paljon hän huijaa itseään?