"I'm a social butterfly."

Elämä on katkera asia. Olette varmaan huomanneet sen. Elämä on pahin vihollinen. Sille ei hetkeksikään voi kääntää selkäänsä niin heti se puukottaa selkää.

Life is a bitch but then you die, kuten eräskin sanoi.

MIKSI?

Koska mie pelkään. Elämää. Tulevaisuutta. Varsinkin jälkimmäistä. Voi helvetti.
Mie olen ko yli-innokas koira auton takakontissa koiraverkon takana. Poukkoilen ja pyörin, sekä isken päätäni lasiin. Läähätän ja läkähdyn, vaikka mieli tekisi nukkua.

Mulla on paska itsetunto. Sen te oletta huomahneet. Mien jaksais vain selitellä asioita ennää. Mulla on paska olla. On ollu jo kauan. Mien ole ees varma kuinka kauan. Mien vain osaa pukea asioita sanoiksi.
Koska nekin kuulostavat naurettavilta. Kuulostan katkeralta. Haha. Niinhän mie olenki.

Mie sain tänhän elämäni yhen pahimmista paniikkikohtauksista. Olo oli tosi huono. Ei pystyny muuta ko puremaan sormea ja olemaan itkemättä ja huohottamatta.

Mie olen vajonnu johonki, joka imee minut sisäänsä. Aikoja sitten jo. Mien elä enää ittelleni. Mien pysty kattomaan itteäni ees enää silmiin. Mie olen paska ihminen, tiän. Koska mie ossaan nauraa tosi aidon kuulosesti. Vaikka mulla ei oliskaan hauskaa.

Ja mie sanon: mulla ei ole ollu pitkään aikaan hauskaa. Sen huomaa siitä, että nauraessa tulee kyyneleet silmiin.

Kuka mie olen?

Mie tiän kyllä. Nimittäin kaikkea sitä mitä minun ei pitäs olla.



I'm all out of faith, this is how I feel
I'm cold and I am shamed
Lying naked on the floor
Illusion never changed
Into something real
I'm wide awake and I can see the perfect sky is torn
You're a little late
I'm already torn


Mie olen ihminen, jolla pittää olla jotain mihin uskoa. Ja mitä oottaa. Jotain josta pitää kiinni. Mie tartten jotain, joka on minun elämän punanen lanka.


POCKET FULL OF SUNSHINE. OH FUCK.

Mie näen pimeässä paremmin ko tet.