"Joka toinen sana vittu -vittu mitä sitte
näin kauan kesti että sen tajusitte?" -Steen1

 

Mie olen oikeastaan iloinen siitä tiedosta. Ja kuten mie sanoin.

 

 

Mutta on mulla aika surkea olo kuitenki, sateesta riippumatta. Tänä aamuna sain tietää hieman sellaisia asioita, joita ei haluais kuulla. Tavahlaan mie halusinki kaiken kokoon, mutten tällä tavalla... Ko kuitenkin tulee taas sitä tappelua ja huutoa sekä kädenvääntöä. On muuten todella väsyttävää.

Varmaan se, että minun oletetaan olevan isompi kuin olenkaan. Että pitäisi jaksaa ja revetä joka vitun paikkaan. Ko ongelmahan on siinä, etten mie repeä. Muutenhan asia olisi kunnossa. Ehkä se on enemmän kiinni henkisistä voimavaroista, tai jostain muusta hienosta, mistä mulla ei ole hajuakaan. Ei mulla ole hajuakaan siitä, miltä tuntuu olla niin vityun korkealla, mutta pudotuksia mie olen nähny enemmän ko tarpeeksi. Meän yhteinen tuttu sano mulle viime viijonloppuna, että mie olen nähny aika paljon nuoresta iästä riippumatta. Ja että on helmpompi kieltää epäonnistumiset ja negatiiviset tunteet, kuin antaa niiden vuotaa yli.

Mie vain olen ollu aina huono itkemään. Jo ihan pienestä penikasta asti. Kaikista vaikeinta on niellä se vitun ylpeys, jota mie eppäilen että onkohan sitä enää jäljellä. Myöntää hävinneensä. Olo on silloin ko nurkkaan ahistetulla elläimellä.

Te kaikki tiättä mistä mie puhun, mutta mulle on ihan sama, luettako tet ees tätä. Mutta tämä on kai jonkinlainen mielenkartta minun päähän, ko tuntuu että jotku teistä näyttäs sitä kaipaavan. Tai en tiä. Eikä se minua ees kauheasti haittaakhan. 

Miten vaikeaa onkhan mulle se, että joku on lähellä. On helpompi torjua ja juosta karkuun, heti ko löytää ihmisestä tarpeeksi hyvän syyn sille. "Sie hylkäsit minut" on helmpompi tapa ajatella ko "sie haluat olla minun lähellä." Toisaalta mien ymmärrä, miten joku suostuu siihen, että mie tarjoan kättä, ko mulla sattuu olehman niitä kaksiki. Henkinen väkivalta on helpompaa kuin anteeksianto. On helpompi satuttaa ja ajatella "nyt sie tunnet palan minun tuskasta" ko sanoa "saat anteeksi".

Onpa mulla tunteet pinnassa. Kaipa tämän rysähyksen jälkeen. Ei siinä vika ole, vaan siinä etten mie halua ihmisten satuttaa itteäni. On helpompi hokea "painu vittuun" ko "tule tänne". Ihmiset solmii toistensa kesken hyötysuhteita. Ainaki mie. Mie tiän että tuolta mie saan sitä mitä mie haluan ja toiselta toista.

 

EHkä minussa asuu pieni psykopaatti.