Mie katsoin sinua. Jälleen. Ja kuinka mulla oli kuuma tässä paikassa, jossa seinät tuntuu sulavan, 

mutta eivät siltikään. Pyyhkäisit tukkaa, etkä vastannut.

Samalla maailmaltani vedettiin pohja. Tiesin, että

sillä mitä teen, ei ole merkitystä yhtään siihen, mikä minä olisin teille,

vaan se, milloin avaan suuni.

 

Ei sillä ole väliä, monta arpea kehossaan kantaa

tai monta kertaa antaakaan anteeksi

tai kuinka monta jätskipalloa saa neljällä eurolla ja kuudellakymmenellä sentillä,

vaan sillä kuinka kauan jaksankaan pitää käsiä avoinna ja tahtoa

mukaani maailman ääriin ja hieman lähelle.

 

Ei ole merkitystä, kuinka monta kertaa jaksan peitellä ja toivottaa hyvää

yötä ja valehdella valkeaa mustaksi. Tai kuinka monta kertaa esittäisin tyhmää ja välinpitämätöntää,

tai vannoisin suuriakin tunteita polvillani rukoillen,

housuthan siinä vain kuluvat.

 

Hän tahtoo tulla löydetyksi,

rakastetuksi,

vihatuksi.

 

Kunhan vain herättäisi

jotain.

 

Sataispa kaatamalla.