Mie katsoin sinua. Jälleen. Ja kuinka mulla oli kuuma tässä paikassa, jossa seinät tuntuu sulavan,
mutta eivät siltikään. Pyyhkäisit tukkaa, etkä vastannut.
Samalla maailmaltani vedettiin pohja. Tiesin, että
sillä mitä teen, ei ole merkitystä yhtään siihen, mikä minä olisin teille,
vaan se, milloin avaan suuni.
Ei sillä ole väliä, monta arpea kehossaan kantaa
tai monta kertaa antaakaan anteeksi
tai kuinka monta jätskipalloa saa neljällä eurolla ja kuudellakymmenellä sentillä,
vaan sillä kuinka kauan jaksankaan pitää käsiä avoinna ja tahtoa
mukaani maailman ääriin ja hieman lähelle.
Ei ole merkitystä, kuinka monta kertaa jaksan peitellä ja toivottaa hyvää
yötä ja valehdella valkeaa mustaksi. Tai kuinka monta kertaa esittäisin tyhmää ja välinpitämätöntää,
tai vannoisin suuriakin tunteita polvillani rukoillen,
housuthan siinä vain kuluvat.
Hän tahtoo tulla löydetyksi,
rakastetuksi,
vihatuksi.
Kunhan vain herättäisi
jotain.
Sataispa kaatamalla.
Kommentit