Se on aika helppoa. Siis ajattelematta oleminen. Sitä huomaa vain tuijottavansa yhteen pisteeseen, eikä ajattele yhtään mitään. Koko pää on tyhjänä kaikista ajatuksista.

Minusta se on aika kivaa. Kunnes joku puhkasee minun kuplan.

 

Toisaalta, mulla on joskus hauskempaa oman pääni sisällä kuin muiden ihmisten seurassa. Ajatella ajatella ajatella. Mutta eiköhän meillä kaikilla ole. En oikein usko olevani ainoa tässäkään asiassa.

 

Ja mie aion mennä tänhään ulos kävelylle, koska siellä on tumma ilma. Älkää kysykö millanen säätila se on. Minusta siellä on tummaa. Vähän niinko eilenki, ko olin Sankan tykönä. Ja mie haluaisin uudestaan Sankan tykö. Aika tuntu lipuvan. Tai ei, liukuvan pikemminki.

 

Tänään minä hain paikkaani. Ihan oikeasti. Istuin aloilleni. Mutta sitten uppouduinkin kirjaani. Katosin sen syvyyksiin. Enkä olisi halunnut pulpahtaa pinnalle kuin korkki. Oikeastaan, se on aika kivaaki.

 

On muuten aika kylmä.